Heippa taas!
Ihan ensimmäiseksi haluan sanoa että on mukavaa kun kirjoituksiani kommentoidaan ja anteeksi kielioppi virheeni, yritän parantaa tapani. Olisi myös kovin mukavaa jos ihmiset kommentoidessaan jättäisivät oikean nimensä eivätkä esiintyisi anonyymeinä vai onko teidät kastettu niin kamalalla nimellä ettei sitä voi julkisesti esittää?

Ja asiaan. Voiko olla mitään romanttisempaa kuin istua kynttilänvalossa kultansa kanssa?
Ei jos siihen ei ole pakotettu. Tiistaina klo: 16.50 kun laitettiin takkeja päälle, yht'äkkiä tuli täysi hiljaisuus ja samalla pimeys. Kuului muutamia vahvasti lausuttuja voimasanoja ja huokaus, (minä huokailin ja siippa päästi voimasanoja). Ei lähdetty lypsylle, tuli sähkökatkos ja ilman sähköä ei meillä tehdä minkäänlaisia askareita joita juuri sillähetkellä alkaa mieli ruveta tekemään kuten tiskaus, imurointi, pyykinpesu.
Ei muuta kuin taskulamput kouraan, onneksi ne oli laitettu paikkaan josta ne oli helppo löytää ilman valoja, saappaat jalkaan, takki päälle ja kuulostelemaan navetan suuntaan. Aivan kuten arvelinkin, mekkala oli suunnaton, lemmu parat eivät tienneet mitä tämä oikein on kun pilkkopimeää oli joka puolella.
Todettuamme ettei mitään voi tehdä alkoi suunnaton odotus, onneksi siippani ymmärsi kysyä jostain kauanko sähkökatkos kestää ja vastaus oli n. 19.30 saakka.

Jännä miten suuri talo jossa on tottunut olemaan muuttui niin karmivaksi paikaksi ilman ääntä ja valoa että meinasi ruveta pelottamaan. Äkkiä kaivamaan kaapeist kynttilöitä jotta edes jotain valoa saadaan ympärille! Siinä me sitten siipan kanssa mietittiin mitä sitä oikein tekisi niin tämäpä otti ja lähti auraamaan pikku-teitä puhtaaksi, niitä kun ei ollut editty vielä aukaisemaan. No kun kello lähestyi annettua aikaa aloin laskemaan ensin minuutteja ja sitten sekunteja sähköjen paluuseen ja tulkoon valkeus, sähköt palasivat juuri siihen aikaan kun oli ennustettukkin.
Nopeasti kynttilät sammuksiin joita oli n. 6 kappaletta kussakin huoneessa eli 18 kappaletta kaikkiaan ja taas saappaat jalkaan, takki päälle ja navetalle. mekkala oli jälleen suunnaton mutta nyt äänensävy oli todella syyttävä. No kyllä kai kun täytyy olla 2,5 tuntia ylimääräistä aikaa ilman ruokaa, juomaa, valoja ja  lypsy myöhässä niin palaa siinä proppu herkästi vaikka kaikki muu olisi kohdallaan.

Ei muuta kuin lypsy käyntiin, rehua lehmille ja kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä kultakin elukalta erikseen, osa oli niin loukkaantunut ettei ilman potku yritystä selvinnyt koko lypsystä. Sitten kun oli viimein kaikki lypsetty olikin kello jo 21.00 ja hiljaista. Lemmut olivat nyt tyytyväisiä kun tissit on tyhjät eikä enää paina ja purista, ruokaa on nenän edessä aamuksi saakka, lämmin ja pehmeä parsi johon pudottautua nukkumaan. Hommat oli tehty, valot pois ja hyvät yöt tytöille, saunaan ja nukkumaan. Ei tarvinnut unta kauan odottaa kummankaan meistä.

Syykin sähkökatkokseen taisi lopulta löytyä, lähimetsässä oli ollut moto römyämässä ja ilmeisesti vienyt linjat mennessään.